UKK-puisto ja autiotupien etiketti
Urho Kekkosen kansallispuisto on yksi Suomen suurimmista kansallispuistoista. Sen ytimessä ei ole merkittyjä polkuja ollenkaan – siellä kuljetaan kartan ja kompassin varassa. Tällä kertaa pysyttelin kuitenkin tutummilla urilla.
Reitti
Lähdin Kiilopäältä, kävelin Suomunruoktun kautta Luttojoelle ja kiersin takaisin Rautulammen kautta. Neljä päivää, kolme yötä, kaksi niistä autiotuvissa. Syyskuun alussa ruska oli vasta alkamassa, mutta mustikoita oli joka puolella.
Autiotupien etiketti
Autiotuvat ovat lappilaisen vaelluskulttuurin parhaita asioita. Ne ovat ilmaisia ja kaikille avoimia, ja juuri siksi ne toimivat vain, jos kaikki noudattavat muutamaa sääntöä:
- Tupa on kaikkien. Viimeisenä tulevalle tehdään tilaa, vaikka lattialta.
- Puut säästeliäästi. Ennen lähtöä tuodaan halkoja sisään seuraavaa kävijää varten.
- Hiljaisuus illalla. Moni lähtee liikkeelle aikaisin aamulla.
- Roskat mukaan. Tuvassa ei ole roskakoria, eikä sinne pidä jättää mitään.
- Vieraskirjaan merkintä. Se auttaa myös, jos joku joutuu etsimään sinua.
Varattavat tuvat ovat asia erikseen: niihin tarvitaan varaus etukäteen, eikä niihin voi vain marssia sisään.
Seuraavaksi
Ensi vuonna haluan nähdä, miltä Pallas–Hetta näyttää samaan aikaan vuodesta. Päivitys: kävin, ja kirjoitin siitä täällä.