Koli talvella: tykkylunta ja hiljaisuutta

Koli tunnetaan kansallismaisemasta: Ukko-Kolin huipulta avautuu näkymä Pielisen järvelle ja sen saarille. Kesällä huipulla on jonoa valokuvauspaikoille, mutta helmikuussa siellä oli lisäkseni vain yksi lumikenkäilijä.

Tykkylumi

Puut olivat raskaan tykkylumen peitossa. Kuusten oksat taipuivat maahan asti, ja metsä näytti siltä kuin joku olisi veistänyt sen valkoisesta kivestä. Pakkasta oli viisitoista astetta, mutta tuulettomana päivänä se tuntui lähinnä raikkaalta.

Hiihtoa ja lumikenkäilyä

Kolilla on hyvät hiihtoladut sekä ylhäällä vaaroilla että alhaalla järven tuntumassa. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa lumikenkäilyä merkityllä reitillä. Lumikengillä pääsee paikkoihin, joihin suksilla ei ole asiaa, ja vauhti on sopivan hidas valokuvaamiseen.

Jäätie

Talvisin, kun jäät kantavat, Pielisen yli avataan jäätie. Meidän käyntimme aikaan se oli auki, ja ajo keskellä valkoista järveä oli oma elämyksensä. Tie on auki vain jäätilanteen salliessa, joten se kannattaa tarkistaa ennen lähtöä.

Majoitus

Yövyimme vuokramökissä vaaran rinteellä. Iltaisin sauna, avantoa ei sentään uskallettu. Ensi talvena sitten.